Perjantaina kirjoittelin kaipaavani hieman omaa aikaa sekä toimintaa viikonloppuun. Isäntä palasi juuri virkistävältä mökkireissultaan ja tytär nukkuu omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Olimme sopineet äitini eli Inkan mummon kanssa menevämme perjantaina piipahtamaan Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Itse olin lukenut siitä toisen blogin kautta ja äiti oli kuullut siitä uutisissa. Myöhästyimme kirsikkapuiden kukinnasta, mutta pääsimme sentään vaaleanpunaiseen terälehtisateeseen... Vältyimme myös tungokselta, sillä puistossa oli meidän lisäksi vain kaksi muuta äitiä vaunuineen.
Puisto oli kyllä upea! Siellä viihtyisi varmasti pidempäänkin ja eväät olisivat kyllä tarpeen. Olisi kyllä mahtavaa, jos omalla takapihalla olisi tuollainen puisto/puutarha. Puutarha on siisti ja hyvin hoidettu, jossa mieli lepää!
Puutarhaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä viihtymässä läheisessä leikkipuistossa. Pieni lapsi sisälläni halusi keinumaan! Oli kyllä niin jännittävää ja välillä myös pelottavaa keinua niin isosti... Porukan pienin lapsi nautti keinumisesta yhtä lailla. Tosin hänen vauhtinsa olivat hieman pienemmät ja toisten antamat.
Roihuvuori-kierroksen jälkeen pakkasimme auton ja kävimme hakemassa kaupasta välipalaevästä. Mummo tiesi kivan paikan, jossa niitä voisi nauttia. Kurvasimme siis Herttoniemenrannan rantabulevardille. Ilma oli todella oikukas: auringon paistaessa oli todella lämmin, mutta auringon mentyä pilveen kaivoimme jopa sormikkaat esille! Välipalaeväiden jälkkärijäätelöt saimme onneksi nauttia auringossa. Sään ja ihmisten hulluudesta kertoi se, että samalla kun me kuljimme rantaa pitkin sormikkaat kädessä oli kolme nuorta tyttöä uimassa! Ei siis mitenkään pulahtamassa vaan siellä he telmivät ja melskasivat meressä, hrrr!!
Loppuillan vietimme mummolassa hengaillen. Olin varmuuden vuoksi pakannut Inkalle mukaan yökylätarvikkeet, mutta kas kummaa, ei ilmaantunut megabileitä! Vanhempani kyllä useaan otteeseen kyselivät, jos Inka jäisi yökylään, mutta en osannut lähteä yksin kotiin. Sen sijaan otin pitkät makeat päiväunet, jotka hieman kostautuivat illalla, kun uni ei niin helposti tullutkaan. Ylläri.
Lauantaina suuntasimme Inkan kanssa heti aamupäivästä Maailma kylässä -festareille. Halusimme ystäväni Jennin kanssa tutustuttaa lapsemme festareihin ja livekeikkoihin. Ensimmäiseksi livebändiksi Inkalle ja Peetulle osui ihana PMMP, jonka keikoilla me vanhemmat olemme muutaman kerran joranneet. Herkistelen lähes jokaisella keikalla ja tällä kertaa purskahdin kyyneliin PMMP:n Tytöt-biisin kohdalla. Oma tyttö tanssi sylissä.
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa
Olimme festareilla muutaman tunnin. Nautimme Jennin kanssa burmalaista ruokaa, paistettuja nuudeleita ja kasviksia. Odotin ihanaa makuelämystä, mutta pettymys oli raju! Ruoka oli mautonta eikä pullosta kaadettu makea chilikastike pelastanut yhtään. Inkalle tarjosin kylmää vauvanruokaa, jonka tiesin maistuvan varmuudella. Ja maistuihan se. Festareillakin säätä oli laidasta laitaan. Kuten kuvista näkyy, välillä tarkeni hyvin ilman hihoja ja välillä vaatetta oli neuleesta ja kaulahuivista lähtien. Festareiden jälkeen en halunnut mennä isännättömään taloon vaan soitin Inkan kummitädille ja kutsuin meidät kylään.
Tänään sunnuntaina lähdin Inkan ensimmäisten päiväunien aikaan vaunulenkille. Päätin kävellä ensimmäistä kertaa läheiselle Kuusijärvelle. Kävelimme Kuusijärven ympäri ja samalla yritin saada selville pääsisikö (vaunuilla) Kuusijärvelle Vanhan Porvoontien kautta vai pelkästään Lahdentien varresta. Ei selvinnyt. Onko jollain sisäpiirintietoa oikoreitistä? Mittasin reitin netissä ja matkaksi tuli kymmenen kilometriä. Matkan varrella piipahdimme myös kaupassa ja moikkaamassa tulevia naapureitamme. Tällekin reissulle osui sekä lämmittävä (kuumottava) auringonpaiste sekä kotimatkalle kaatosade.
Olin kutsunut vanhempani tulemaan meille puolenpäivän jälkeen vauvanviihdytyshommiin. Sain vihdoin hankittua pimennysverhokangasta (KodinYkkösestä 4€/metri!) sekä vierashuoneeseen että Inkan huoneeseen ja nyt oli päästävä niitä ompelemaan. Nukutin eilen Inkan auringonpaisteessa ja hän heräsi auringonpaisteeseen... Mummon ja papan viihdyttäessä tyttärentytärtään sain verhot ommeltua. Verhot ovat niin ankeat, etten alkanut niitä vartavasten kuvaamaan, mutta ne saattavat vilahtaa joskus muissa kuvissa.
Viikonloppuun mahtui sittenkin menoa ja meininkiä. Inka oli tällä(kin) kertaa menossa mukana, mutta niinhän hänen kuuluukin. Vielä koittavat ne ajat, jolloin viipotan ihan itsekseni.
