Ristiäislahja suvun pienimmälle

Siskoni kuopuksen ristiäisiä juhlittiin pari viikkoa sitten. Neljän lapsen perheessä vaate- ja tavaravarustelu on jo hyvällä mallilla, joten pienokaisen vanhemmat eivät oikein osanneet antaa vinkkejä ristiäislahjaan. Pikkulinnut lauloivat myöhemmin, että pieneltä neidiltä puuttuu ikioma unilelu. Täti hankki sellaisen. Ihan kaupasta ostin!

Mutta pitäähän Pingalen paketista löytyä myös jotain itseommeltua ja tuikitarpeellista. Kuten jumpsuit sekä mekkobody! Jumpsuitin kankaaksi päätyi aina niin ihana persikanvärinen Paapiin Siesta sekä mekkobodyyn saman firman vaaleanpunainen Louhikko. Jumpsuit on kokoa 62. Se on parikuiselle pienokaiselle tällä hetkellä hyvin tilava, mutta menee hyvin päälihaalarina ja myöhemmin Suomen kesässä ja syksymmällä ihan sellaisenaan. 

Jumpsuitin kaava on Ottobre-lehden numerosta 4/2012 ja mekkobodyn pohjalla on Kisuliini-body saman lehden numerosta 6/2012 koossa 74. Halkaisin bodyn etu- ja takakappaleet jälleen vaan jostain kohdasta. Ompelin bodyn yläosan ohjeenmukaisesti kasaan ikäänkuin paidaksi. Alaosasta ompelin ensin toisen sivusauman, sitten kanttasin jalantiet ja viimeisenä toisen sivusauman. Helma on kaksi pitkää suorakaitaletta ommeltuna sivuista yhteen ja rypytetty ompelukoneen harvalla tikillä yläreunasta.

Ompelin helman kiinni bodyyn niin, että helman ja bodyn sauma ei jää näkyviin vaan jää vaatteen nurjalle puolelle. Eli yläosan oikea puoli ja helman oikea puoli vastakkain ja helman nurjaa vasten alaosan oikea puoli. Ihana aivopähkinä! Koska mekkobodyn käyttäjä todennäköisesti jo istuu asun sopiessa hänelle, ei tarvitse pelätä kolmikankaisen sauman painavan pötköttelevää vauvaa.

Toinen tapa on nimittäin ommella helma kiinni niin, että sauma jää helman alle piiloon. Tällöin kappaleet asetellaan niin, että ala- ja yläosan nurjat puolet tulevat vastakkain ja helma tulee päällimmäiseksi oikea puoli yläosan oikeaa puolta vasten. Toki se sauma on siellä olemassa oli tyyli mikä hyvänsä, mutta ainakin ajatuksena se voi jotenkin lohduttaa, ettei sauma ole heti ihoa vasten vaan vasta seuraavan kankaan takana!

Tervetuloa sukuun ihana pikku-E!

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

Me olemme tärkeitä.

<3

Syntymäpäivälahjat vanhemmilleni

Vanhempani täyttivät vuosia viime viikolla. He ovat syntyneet samana vuonna neljän päivän ikäerolla, joten kutsu synttärikakulle tulee yleensä samalle päivälle. Tänä juhlapäivänä halusin ommella heille molemmille lahjaksi jotain henkilökohtaista. Äidille ompelin paidan ja isälle kankaiset suojat rannetuen alle.

Äidilleni olen ommellut aiemmin yhden paidan, josta kirjoitin viime kuussa. Muutin muokattua kaavaa pääntien osalta pikkiriikkisen avarammaksi, mutta muuten paita taitaa olla samanlainen kuin viimeksi eli Stormy Blue melko paljon muokattuna (Ottobre 5/12). Kangas on ihana Pulmu, joka muistuttaa minusta kovasti Iittalan Kastehelmi-astiastoa. Ja sitähän äidin kaapista löytyy!

Mestarikeilaaja-isäni on pitkin talvea vihjaillut tarvitsevansa uusia kangassuojia, jotka puetaan keilauskäteen rannetuen alle. Lahjaidea oli siis hyvin helppo keksiä! Tilkkulaatikosta löytyi hauskoja joustofroteita, joista ommella hurautin neljä suojaa. Vuorina ja ihoa vasten on vielä coolmax-kuivaliinakangasta kosteutta siirtämään. Malli on kopioitu isäni aiemmasta kaupasta hankitusta rannesuojasta ja täältä löytyy pari muuta ompelemaani suojaa.

Onnea onnea rakkailleni!

Pääsiäispupun tuoma nuken jumpsuit

Minun lapsuuteni pääsiäisinä oli tapana, että pääsiäispupu käy munimassa (kyllä, näin voi tapahtua) yöllä sänkyyn ison yllätysmunan  Sen kuori oli joka vuosi sama, mutta sisältö vaihtui. En enää muista munien sisältöjä, mutta ainakin suklaamuna sieltä yleensä löytyi.

Olen jatkanut tätä perinnettä omilla lapsillani. Oikeastaan tämän vuoden pääsiäinen oli vasta toinen kerta, kun tätä perinnettä jatkoin! Viime vuona pupu muni tyttären sänkyyn päiväunien aikaan ison munan, jonka sisällä oli rusinarasia sekä keltainen pilvikuosinen pipo. Huomasimme tyttären kanssa pipon saumassa reiän, jonka äiti sitten paikkasi tismalleen samanvärisillä saumurilangoilla...

Tänä vuonna pääsiäisen lähestyessä tytär alkoi miettiä, että Miten se pupu voi nyt munia, kun mä en nuku enää päiväunia?! Kerroin pääsiäispupun tietävän milloin lapset nukkuvat ja että viime vuonna se vain oli liikkeellä päiväuniaikaan. Tänä vuonna eräänä päivänä poikasen nukkuessa päiväunia ja tyttären tapittaessa boksilta Pikku Kakkosta piirtelin pikkuruisia kaavoja mittojen mukaan. Mitat otin pienestä Mari-nukesta ja sen vaatteista.

Kaapissa oli (ja on) epämääräisen kokoisia tilkkuja vaikka millä mitalla ja sattumalta yksi vaaleanpunainen piilovetoketju. Taisi Pikku Kakkosen perään mennä vielä yksi tai kaksi jaksoa Ryhmä Hauta ja tadaa! Tilkuista syntyi oiva jumpsuit Mari-nukelle.

Jonain pääsiäisen yönä pupu oli sitten muninut lasten tyynyjen viereen. Poika ei huomannut yllätystä ollenkaan, mutta tyttö kipitti aamulla sänkymme viereen ja esitteli omaa löydöstään. Hän avasi munan hitaasti ja hartaudella. Sisältä paljastui aina niin ilahduttava rusinarasia sekä pieni vaaleanpunainen vaate. Sain vähän vihjailla kenelle vaate sopisi. Hän ilahtui suunnattomasti, kun vaaleanpunainen jumpsuit oli kuin tehty Mari-nukelle!  

Äiti kato, Bingale-tarra!

Oho, on tainnut pupu käydä äitin ompelupöydällä.

Pojan pääsiäismunassa oli myös rusinarasia sekä tyynyliina, jossa Pupu Tupuna ajaa traktorilla. Aikoja sitten Metsolasta ostettu ja kuin tilauksesta nyt kaapista löydetty...

Pääsiäisen jälkeen ystävämme tulivat kylään tyttärensä kanssa. Hänellä oli mukanaan oma pieni nukke, jonka vaatevarastot kuulemma kaipasivat myös päivitystä. Äidin toiveesta ompelin tytön Tyttö-nimiselle nukelle myös jumpsuitin. Tähän versioon laitoin vetoketjun sijaan nepparit. Posti vei pienen paketin tällä viikolla perille ja tyttö oli saamastaan paketista kuulemma kovin otettu!

 

Kuvakansioiden kätköistä

Monesti pohdin tarvitseeko/ansaitseeko jokainen ompelemani vaate esittelyn täällä blogissani. Joskus on kiva esitellä vaikka vain yksi vaate, jos siihen liittyy jotain erityistä. Esimerkiksi paita, jonka ompelin omalle äidilleni, ansaitsi ehdottomasti oman postauksen! Välillä tulee hetkiä, jolloin yhdessä viikossa valmistuu monen monta vaatetta. Olivat ne sitten omaan perheeseen tai vaikka lahjaksi.

Tässä postauksessa pääosaa näyttelee se kuuluisa kuvakimara, jonka kuvat ovat löytyneet läppärini ja kännykkäni kuvakansioista. Kuvien laatu on hyvin vaihtelevaa, kuvaustaustat erilaisia ja muutenkin yhteneväisyys on hyvin kaukana. Vanhimmat kuvat ovat tammikuulta... Olkaa hyvät!

Alkuvuodesta kävin Eurokankaassa missä lie kangasaikeissa. Bongasin tyllilaarista kauniita glittertyllejä, joista syntyi kolme tyllihametta. Hameista kaksi annoin syntymäpäivälahjaksi alkuvuoden päivänsankareille ja kolmannen tein omalle prinsessalleni. Tyllin alla on trikoinen kellohelma ja vyötäröllä leveä kuminauha trikookujassa.

Maaliskuiselle kolme vuotta täyttävälle päivänsankarille ompelin lahjaksi Noshin lippapipokaavalla ommellun lätsän sekä nappilistapaidan. Tupsun tekoa kokeilin ensimmäistä kertaa sitten peruskoulun. Miten se renkaan koon arviointi olikin niin vaikeaa?! Ensimmäisestä tuli jättimäinen ja jouduin leikkelemään sitä pienemmäksi. Yhdestä tupsusta sain soikean!

Samaan syssyyn ompelin ystävän pojalle sekä omille lapsille pipoja ja lippiksiä. Pipon kaava on Ottobren numerosta 4/15 (Pink Drops).

Tämän vuoden ensimmäisestä Ottobre-lehdestä bongasin kivannäköisen Tropical-mekon. Ompelin purppuranpunaisen mekon kaavan mukaan (ihan snadisti kaventaen), mutta minttuun mekkoon lisäsin pituutta viitisen senttiä.

Kävimme tyttären kanssa kevätmatkalla Oulussa. Ompelin sinne muutaman pipon tuliaisiksi! Osa näistä meni myös naapurin lasten päihin.

Viimeiseksi säästin tämän ihanuuden. Paapiin persikanvärinen Siesta-luomutrikoo on minusta niiiiin kaunis! Ompelin siitä mekon rakkaalle kummitytölleni kaksivuotislahjaksi. Kaava on Ottobre 4/15-lehden Curious Rabbits koossa 98cm. Nätti mekko nätille tytölle!

Äiti ja poika, tekstiilikaksoset

Olen mielessäni suunnannut monet kangaskaappini kankaat jollekin henkilölle. Jos ei tietylle henkilölle niin ainakin monesta kankaasta huutaa ikä ja sukupuoli. Monet kankaat ovat joko lasten tai aikuisten makuun tai sitten niiden värisävy on jollain tavalla jommalle kummalle sukupuolelle.

Jotkut kankaat taas ovat kuosiltaan ja väriltään sellaisia, jotka sopivat monelle eri henkilölle. Kuvissa näkyvä Paapii Designin Twigs-luomutrikoo on minusta yksi niistä kankaista. Ompelin itselleni kyseisestä kankaasta hihattoman Beckie-mekon, jonka kaava löytyy Ottobre-lehdestä 2/2013. Muokkasin kaavaa sen verran, että jätin kylkipalat pois sulauttaen ne sivukappaleisiin.

En tiedä onko Rovaniemellä ja Vantaalla eri mittayksikkö, mutta minulla on joka kerta suuria vaikeuksia löytää kaavoista oikea koko. Luotan joka kerta mittataulukkoon, mutta joka kerta saan ottaa saumoista sisään senttitolkulla. Aivan kuten tässäkin mekossa. Hommaahan ei helpota lainkaan se, että ylävartaloni on alavartalon kanssa eri paria. Jospa sitä ensi kerralla jo uskaltaisi olla se pari numeroa pienempi mitä mittataulukko antaa ymmärtää.

Lopputulokseen olen aivan tyytyväinen, joskin tekisi mieli ottaa joistain saumoista vielä vähän lisää. Työmekkona tätä olen enimmäkseen käyttänyt, mutta olipa se tänään päällä siskonpojan synttäreilläkin!

Poikasen paitakaava on nimeltään Raide (Ottobre 6/2012) koossa 92, mutta lisäsin siihen nappihalkion! Tämä oli elämäni toinen nappihalkio (tai itse asiassa kolmas, mutta toinen ohjeen kanssa tehty...). Kovasti tuo taas uutta ilmettä paitaan. Ja ennen kaikkea olen taas oppinut jotain uutta. On tämä harrastus niin ihanan palkitseva!

 

Ps. Tyttären kanssa olemme myös olleet tekstiilikaksosia. Muhkeammasta olomuodosta on kuvia tämän linkin takana.

Kiitoslahja äidilleni

Perheemme on siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa, että lähellämme on virkeät ja nuorekkaat isovanhemmat. Minun ja mieheni vanhemmat mahdollistavat sen, että pystyn tekemään keikkatöitä näin hoitovapaalla ollessani. Rakas äitini on ollut tällä(kin) viikolla kahdesti hoitamassa kullannuppujamme, isänikin kävi lapsia leikittämässä. Miehenkin vanhemmilla lapset olivat koko keskiviikon!

Aina muistamme kiittää isovanhempia hyvästä hoidosta, mutta jotain konkreettista kiitosta olisi kiva välillä antaa. Rahan antaminen olisi mielestäni hyvin karua ja persoonatonta, enkä usko että he sitä edes ottaisivat vastaan. Välillä olen antanut kukkia kiitokseksi, tänään toin mummolle työpäivän jälkeiseltä kauppareissulta tuliaisena lähikaupan omaa vastapaistettua leipää. Mutta törmättyäni nettikangaskaupassa äitini näköiseen kankaaseen päätin ommella hänelle jotain!

Eräänä päivänä mummolassa ollessamme pyysin saada ottaa mittoja äidistäni. Hämillään (ja ehkä vähän innoissaan?) hän suostui tehtävään. Hän arveli saavansa uuden yöpaidan! Yöpaidan sijaan pyysin äitiäni kaivamaan vaatekaapistaan mukavimman ja parhaimman mallisen trikoopuseronsa. Hänellä oli muutama kriteeri mainioon paitaan ja yksi niistä oli tarpeeksi pieni pääntie. Syvään uurretut pääntiet eivät ole meidän mummon juttu.

Äitini tykkää pitää värikkäitä paitoja ja minusta olisi ihanaa ommella hänelle juuri hänen näköisensä pusero. Ottaessani äidistäni mittoja olin jo kankaan hankkinut. Kotona odotti Paapiin vihreä Käki-luomutrikoo. Kankaan kaunis lintu miellytti silmää, kun bongasin kankaan nettikaupasta. Luomulaatuisen kankaan valkovihreä väritys oli minusta ihanan raikas ja keväinen. Valmiissa vaatteessa kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kuten monessa muussakin kankaassa.

Valitsin paidan kaavaksi Ottobre 5/12 -lehden Stormy Bluen. Alkuperäisessä mallissa pääntie oli huomattavasti isompi ja siinä oli rypytys edessä. Muokkasin etukappaletta lainaamalla takakappaletta ja avartamalla sen pääntietä edestä. Kokeilin valmista paitaa päälleni ja totesin hihojen olevan hyvin kapeat. Leikkasin ne kokonaan pois ja ompelin tilalle uudet ja muutaman sentin tilavammat. Kätevää on, kun on äitinsä kanssa samanmallinen lähes samankokoinen!

Äitini oli hyvin tyytyväinen kiitoslahjaansa. Paita oli aivan täydellisen kokoinen, joskin pääntie vaatii (minusta) vielä hieman viilausta. Vajaan kuukauden päästä on hänen syntymäpäivänsä ja yksi uusi kangas saattaa olla jo katsottuna... Varaudu uuteen väriin, äiskä!

Lahjat uudelle sukulaiselle

Sukuni sai viime perjantaina uuden jäsenen, kun siskoni vauva syntyi laskettuna aikana. Täsmällinen tyttö! Pääsimme eilen ihastelemaan viiden päivän ikäistä tädin tuoreinta mussukkaa. Ai että hän oli pieni, siro ja sievä!

Tottakai ompelin pienelle vähän jotain pientä. Siskon pyynnöstä ompelin jokusen tuttinauhan sekä samanlaisen rapistelulelun, jonka hän oli blogistani bongannut. Hätäisenä lukijana hän oli kuvitellut sen olleen minun ompelemani, mutta rapistelulelu olikin ostettu Roosanauha-hyväntekeväisyyshuutokaupasta.

Kopiointiyritykseni rapistelulelusta on aivan onneton, mutta kehtasinpa sen vauvalle antaa. Ja teille näyttää!! Kankaiden välissä on sellofaania. Ompelukaverini vinkkasi tämän nähtyään ja kuultuaan laittamaan rapistelulelun väliin kinkkupussia, koska se kestää hyvin mm. silitystä. Ja silitystähän tämä olisi kaivannut, mutta olisi sellofaani ollut sulaa sen jälkeen. Kokeilukappale...

 

Onnistuneempia lahjuksia olivat sen sijaan tilkkuviltti sekä vaatesetti. Tilkkuviltin kaikki tilkkukankaat löytyivät omista varastoista, mutta kehys- ja taustakankaan ostin erikseen. Pohdinta oli pitkä ja päädyin kahden myyjän avustuksella tähän violettiin viskoositrikooseen. Materiaalina se on minulle vähän turhan haastava, koska viskoositrikoo on niin ohutta, laskeutuvaa ja liurua. Jämäkämmissä puuvillaelastaanitrikoissa ei oikein ollut mieluisaa, sointuvaa ja rauhallista sävyä. Takaa viltti on siis pelkkää violettia.

Mutta oikein oikein ihana tuli tästä body-housu-setistä! Bodyn kaavana on laiskan ompelijan valekietaisubody nimeltään Happy Squirrel (Ottobre 1/12) ja koko 56. Suloinen pienokainen mahtuisi varmaan yhteen hihaan, niin tilavalta tämä näytti! Pöksyjen mallina käytin Giant Triangle -kaavaa (Ottobre 6/13, koko 56 cm), mutta laitoinkin vyötärölle resorin. Bodyn kangas on Paapiin kaunista Sammalpolkua ja pöksyissä (sekä bodyn alemmassa etukappaleessa) saman firman Herttanen.

Kun näitä pienen pieniä vaatteita tehtailee ystävien ja sukulaisten vauvoille, tulee ihan harmitus ettei näitä muka osannut ommella omien lasten ollessa pikkuruisia! Ja mikä kummallisinta, kuopuskin on vasta puolitoistavuotias... Lähinnä se kaavoihin tutustuminen ja kanttauksen opettelu ovat vieneet ihan uusiin ulottuvuuksiin. Taas olen haastanut itseäni ja ompelupöydällä odottaa vaate, jossa on nappihalkio. Huhhuh!

Onnea vielä rakkaan siskon rakkaaseen perheeseen! <3