Uusia kavereita äidille ja tyttärelle

Istun oman ihan nurmikolla läppäri sylissä. Tytär nukkuu päiväunia vaunuissaan. Tulimme hetki sitten vaunulenkiltä, joka alkoi neljä tuntia sitten... Vaunulenkin varrella kävimme taas kuikuilemassa erään talon pihalle. Talon omistajan tapasimme neuvolassa muutama viikko sitten, juttelimme ja hän käski meidät käymään, jos kuljemme heidän kulmillaan. Tosiaan kolmisen kertaa olemme talon ohi kävelleet ja pihalla pälyilleet, mutta kun pihalla ei ole näkynyt ketään en ole kehdannut mennä ovelle koputtelemaan. Tällä kertaa auto oli pihassa ja ulko-ovi auki, joten nappasin Inkan kainaloon ja menin huhuilemaan ovelle. Sama tuttu rouva löytyi talosta vauvansa kanssa ja vaihdoimme pihalla kuulumisia. Vaihdoimme niitä pari tuntia.

 

Uusien tuttavuuksien kanssa tulee monesti käytyä läpi yhteisiä tuttuja. Ja tällä kertaa niitä riitti! Koska olemme saman ikäisiä ja kotoisin samasta kaupungista, tuttuja nimiä putoili jatkuvasti. Ensinnäkin hänen miehensä on minulle tuttu jo ala-asteelta. Nimet postilaatikossa eivät soittaneet mitään kelloja, koska sukunimet olivat melko yleisiä. Päivittelimme useaan kertaan puhki kulunutta kliseetä, maailma on pieni.  Onneksi Inkalle oli mukana puhdas vaippa ja välipalaa, koska olin salaa toivonut jutustelun jatkuvan moikkausta pidempään! Normaaleilla päiväunilenkeillä en toki vaippoja ja eväitä roudaa mukana. Parin tunnin jutustelun jälkeen lähdimme Inkan kanssa jatkamaan päiväkävelyä, kaupan kautta.

 

Pienet sormet halajavat näppäimistölle. Parempi laittaa luukku kiinni...



Juomatauko.

Upeat alppiruusut!



Inka tohottaa.

 

 

Kirjoittamiseen tuli muutaman tunnin tauko, kun pienet paljaat varpaat alkoivat heilua hyttysverkon takana. Telmimme tovin nurmikolla ennen syömään menoa. Isäntäkin on tullut kotiin ja nyt he  lähdössä palauttamaan ruohonleikkuria työkaverille. Hän siis lainasi sekä naapurin että työkaverin ruohonleikkuria, mutta saa nähdä milloin meidän nurmikko leikataan seuraavan kerran... Minulla olisi nyt tovi aikaa, omaa aikaa! Aion kirjoittaa tämän loppuun ja mahdollisesti hypätä saumurin ääreen. Kello on tosin pian jo kahdeksan...

 

Olen tutustunut myös läheiselle tontille taloa rakentavaan perheeseen. Olen tainnut heistä mainitakin aikaisemmin, jolloin kerroin keskustelleemme jo synnytyskokemukset läpi. Tiedän missä he vielä toistaiseksi asuvat ja olemme Inkan kanssa heidänkin ohi useasti kävelleet. Olemme tavanneet myös leikkipuistossa. Kyseisessä perheessä on Inkaa pari kuukautta nuorempi poika ja kolmevuotias tyttö. Myös heidän viereiselle tontille rakennetaan parhaillaan taloa ja sielläkin on pieniä lapsia.

 

Olen todella iloinen uusista tuttavuuksista! On mukavaa, kun lähellä asuu ja tulee asumaan Inkan ikätovereita ja heidän mukavia vanhempiaan. Lähimmät naapurit ovat eläkeläisiä, joten on ihanaa saada myös nuoremman sukupolven edustajia lähitonteille. Neuvolassa tapaamani rouva (kuulostaapa vanhalta!) perheineen asuu noin vartin kävelymatkan päässä eli ihan lähellä hekin. Sanomattakin on selvää, että on ihanaa, että "vanhoilla" ystävillänikin on lapsia, mutta heidän luokseen Inka ei voi kipittää itse leikkimään. Naapuruston lasten kanssa pelataan kirkkistä ja lasketaan pulkkamäkeä, joka lähtee meidän pihasta. Naapuruston lasten kanssa mennään mahdollisesti samaan päiväkotiin ja kouluun.

 

Olen edelleen niin onnellinen tänne muutosta. Maisemat ovat muuttuneet vihreiksi, lehmät ovat laitumilla ja ihmisiä näkyy paljon enemmän. Nyt iltasella ennen isännän tuloa kävimme Inkan kanssa poimimassa tienpientareilta kukkia! Löysimme upean värisiä lupiineja, liiloja ja vaaleanpunaisia. Oman pihan liilat syreenit sopivat kauniisti joukkoon. Ruskea sanko sopii tyyliimme mainiosti...

 

 

 

 

 Ps. Siis mitä mä oikein kuvittelin tästä omasta ajasta... Isäntä ja Inka tulivat jo kotiin enkä ehtinyt muuta tehdä kuin kirjoittaa ja ripustaa vaippapyykkiä!

 

Liian aurinkoista bloggaamiseen

Pahoittelen pientä hiljaisuutta bloggauksen osalta. Kelit ovat hellineet meitä (toivottavasti teitäkin) ja olemme olleet melko paljon ulkona ja menossa. Inkan päiväunien aikaan tekee mieli puuhastella ulkona ja sisällä haluaisin hoitaa vain pakolliset kuviot. Tällä hetkellä Inka istuu vieressäni syöttötuolissa ja napsii kiivin palasia aamupuuron jälkeen. Olemme tekemässä lähtöä mökille Lohjalle. Tällä kertaa teemme päiväreissun tyttöporukalla. Mukana ovat Inka ja yksi ystävättäreni. Mökillä odottavat mummo ja pappa, joka on suunnitellut paistavansa lettuja tytöille. Pienin tytöistä jää vielä toistaiseksi ilman papan herkkulettuja.

 

Eilen olimme naapurin Ailan perinteisissä kesäjuhlissa, joita on kuulemma pidetty lähes kolmekymmentä vuotta aina näin koulujen loppumisen kunniaksi. Vanhempi väki ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut näin lämmintä! Villaviltit olivat valmiina, mutta niitä ei tarvinnut kaivaa esille. Sen sijaan hyttysiä saatiin hätistellä urakalla! Oli kunnia-asia päästä mukaan perinteisiin naapurustojuhliin. He sanoivat järjestävänsä juhlat, kunnes Inka menee kouluun. Sitten juhlamantteli siirtyy kuulemma meille!

 

Puutarha kukkii, nurmikko kasvaa ja pihamme on kuin viidakko. Palaan asiaan, kun isäntä on saanut nurmikon ajettua ja voikukkakedon hävitettyä. Aurinkoista päivää!

 

Omat alppiruusuni kukkivat. Ihanat värit!

Inka sai tädiltään ja serkultaan ihanan mekon tuliaisiksi Lontoosta!

Kaunis mekko vaihdettiin housuihin, kun helmat estivät etenemisen..
Naapurin Pia toi juhliin Inkalle saippuakuplia!

 

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Koko perhe nukkuu omissa huoneissaan. Isäntä meidän sängyssä, tytär omassa huoneessaan ja minä vierashuoneessa, joka on lähempänä tyttären huonetta. Herään vaimeaan, mutta tehokkaaseen sanaan: "Äitii..!"

 

Voi äidin pieni rakas! Sydän on pakahtua! Tajuan samalla, että kukaan ei ole herännyt keskellä yötä. Olen itse(kin) nukkunut yli seitsemän tuntia. Tytär on kontillaan sängyssään ja kuikuilee pinnojen välistä ovelle. Isäntä ehtii tyttären luo ensin, nostaa hyväntuulisen vauvan syliin. Livahdan vessaan ennen kuin tytär näkee minut, muuten tulisi parku.

 

Ei haitannut yhtään, että kello oli tuohon aikaan varttia yli kuusi. Aurinko paistoi ja isäntä teki lähtöä töihin. Tarjosin aamumaidot ja leikittiin. Keittelin ja tarjosin aamupuuron (tänään listalla kauratattaria) ja nyt muiden aamutoimien jälkeen tytär nukkuu jo päiväunia terassilla. Itkuhälyttimestä kuuluu linnunlaulua.

 

Voi pientä. Päässäni soi edelleen "Äitii..."

Takana toiminnantäyteinen viikonloppu

Perjantaina kirjoittelin kaipaavani hieman omaa aikaa sekä toimintaa viikonloppuun. Isäntä palasi juuri virkistävältä mökkireissultaan ja tytär nukkuu omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Olimme sopineet äitini eli Inkan mummon kanssa menevämme perjantaina piipahtamaan Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Itse olin lukenut siitä toisen blogin kautta ja äiti oli kuullut siitä uutisissa. Myöhästyimme kirsikkapuiden kukinnasta, mutta pääsimme sentään vaaleanpunaiseen terälehtisateeseen... Vältyimme myös tungokselta, sillä puistossa oli meidän lisäksi vain kaksi muuta äitiä vaunuineen.

 

Puisto oli kyllä upea! Siellä viihtyisi varmasti pidempäänkin ja eväät olisivat kyllä tarpeen. Olisi kyllä mahtavaa, jos omalla takapihalla olisi tuollainen puisto/puutarha. Puutarha on siisti ja hyvin hoidettu, jossa mieli lepää!

 

 

 

Puutarhaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä viihtymässä läheisessä leikkipuistossa. Pieni lapsi sisälläni halusi keinumaan! Oli kyllä niin jännittävää ja välillä myös pelottavaa keinua niin isosti... Porukan pienin lapsi nautti keinumisesta yhtä lailla. Tosin hänen vauhtinsa olivat hieman pienemmät ja toisten antamat.

 

 

Roihuvuori-kierroksen jälkeen pakkasimme auton ja kävimme hakemassa kaupasta välipalaevästä. Mummo tiesi kivan paikan, jossa niitä voisi nauttia. Kurvasimme siis Herttoniemenrannan rantabulevardille. Ilma oli todella oikukas: auringon paistaessa oli todella lämmin, mutta auringon mentyä pilveen kaivoimme jopa sormikkaat esille! Välipalaeväiden jälkkärijäätelöt saimme onneksi nauttia auringossa. Sään ja ihmisten hulluudesta kertoi se, että samalla kun me kuljimme rantaa pitkin sormikkaat kädessä oli kolme nuorta tyttöä uimassa! Ei siis mitenkään pulahtamassa vaan siellä he telmivät ja melskasivat meressä, hrrr!!

 

 

 

Loppuillan vietimme mummolassa hengaillen. Olin varmuuden vuoksi pakannut Inkalle mukaan yökylätarvikkeet, mutta kas kummaa, ei ilmaantunut megabileitä! Vanhempani kyllä useaan otteeseen kyselivät, jos Inka jäisi yökylään, mutta en osannut lähteä yksin kotiin. Sen sijaan otin pitkät makeat päiväunet, jotka hieman kostautuivat illalla, kun uni ei niin helposti tullutkaan. Ylläri.

 

Lauantaina suuntasimme Inkan kanssa heti aamupäivästä Maailma kylässä -festareille. Halusimme ystäväni Jennin kanssa tutustuttaa lapsemme festareihin ja livekeikkoihin. Ensimmäiseksi livebändiksi Inkalle ja Peetulle osui ihana PMMP, jonka keikoilla me vanhemmat olemme muutaman kerran joranneet. Herkistelen lähes jokaisella keikalla ja tällä kertaa purskahdin kyyneliin PMMP:n Tytöt-biisin kohdalla. Oma tyttö tanssi sylissä.

 

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa

 

 

 

 

Olimme festareilla muutaman tunnin. Nautimme Jennin kanssa burmalaista ruokaa, paistettuja nuudeleita ja kasviksia. Odotin ihanaa makuelämystä, mutta pettymys oli raju! Ruoka oli mautonta eikä pullosta kaadettu makea chilikastike pelastanut yhtään. Inkalle tarjosin kylmää vauvanruokaa, jonka tiesin maistuvan varmuudella. Ja maistuihan se. Festareillakin säätä oli laidasta laitaan. Kuten kuvista näkyy, välillä tarkeni hyvin ilman hihoja ja välillä vaatetta oli neuleesta ja kaulahuivista lähtien. Festareiden jälkeen en halunnut mennä isännättömään taloon vaan soitin Inkan kummitädille ja kutsuin meidät kylään.



Tänään sunnuntaina lähdin Inkan ensimmäisten päiväunien aikaan vaunulenkille. Päätin kävellä ensimmäistä kertaa läheiselle Kuusijärvelle. Kävelimme Kuusijärven ympäri ja samalla yritin saada selville pääsisikö (vaunuilla) Kuusijärvelle Vanhan Porvoontien kautta vai pelkästään Lahdentien varresta. Ei selvinnyt. Onko jollain sisäpiirintietoa oikoreitistä? Mittasin reitin netissä ja matkaksi tuli kymmenen kilometriä. Matkan varrella piipahdimme myös kaupassa ja moikkaamassa tulevia naapureitamme. Tällekin reissulle osui sekä lämmittävä (kuumottava) auringonpaiste sekä kotimatkalle kaatosade.

 

 

Olin kutsunut vanhempani tulemaan meille puolenpäivän jälkeen vauvanviihdytyshommiin. Sain vihdoin hankittua pimennysverhokangasta (KodinYkkösestä 4€/metri!) sekä vierashuoneeseen että Inkan huoneeseen ja nyt oli päästävä niitä ompelemaan. Nukutin eilen Inkan auringonpaisteessa ja hän heräsi auringonpaisteeseen... Mummon ja papan viihdyttäessä tyttärentytärtään sain verhot ommeltua. Verhot ovat niin ankeat, etten alkanut niitä vartavasten kuvaamaan, mutta ne saattavat vilahtaa joskus muissa kuvissa.

 

Viikonloppuun mahtui sittenkin menoa ja meininkiä. Inka oli tällä(kin) kertaa menossa mukana, mutta niinhän hänen kuuluukin. Vielä koittavat ne ajat, jolloin viipotan ihan itsekseni.

 

Avoin viikonloppu

Isäntä lähti viettämään perinteistä mökkiviikonloppua työkavereiden kanssa. Lapselle on juotettu ensimmäistä kertaa äidinmaidonkorviketta, -vastiketta, vieroitusvalmistetta. Isovanhemmat ikävöivät pikku-Inkan viidyttävää seuraa. Hmm. Minkälainen ratkaisu tällaisesta yhtälöstä tulisi..?

 

Ostin viime viikolla ensimmäistä kertaa korviketta, Tuutia. Tänään sekoitin sitä ensin aamupuuroon. Ei mitään reaktioita. Sitten Inka joi sitä nokkamukista. Edelleen on hengissä. Vatsaoireet tulevat, jos ovat tullakseen, myöhemmin. Oli kyllä juhlallinen hetki ruokkia lasta muulla kuin minusta tulleella maidolla...

 

Näin kesän korvalla olen alkanut kaivata vielä enemmän aikuisten seuraa, ilman lapsen seuraa. Jutella asioista ilman keskeytyksiä. Jutella aikuisten asioista, ei lasten asioista. Pauhata ja höpöttää ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa, kolauttaa päätään lattiaan tai vaatii päästä syliin. Sanomattakin on selvää, että rakastan sitä, että joku roikkuu lahkeessa, harjoittelee uusia taitojaan niin että saattaa kolauttaa päänsä lattiaan tai vaatii päästä rakkaan ja ainoan äitinsä syliin. Mutta onhan se luonnollista kaivata myös hetkiä ilman edellä mainittuja, onhan?

 

Tuntuu, että minulla on kauhea tarve selitellä tätä. Puolustautua ja potea huonoa omaatuntoa. Inka on ollut yhdeksän kuukauden aikana yhden kerran yökylässä (pari viikkoa sitten). Pitäisikö sitä pitää heitteillejättönä, säälittävänä vai upeana saavutuksena? Toisten lapset saattavat olla ensimmäisen kuukautensa aikana jo hoidossa eivätkä ne siitä miksikään mene.

 

En niinkään kaipaa mitään kreisibailausta yökerhon tahmeilla lattioilla. Pikemminkin hilpeää hengailua hyvien ystävien seurassa valkoviiniä nauttien. Kylmää, puolimakeaa luomuvalkoviiniä Iittalan Essence-viinilasista auringonpaisteessa...

 

Nautin suunnattomasti taannoisista ystäväni 30-vuotisjuhlista. Paikalla oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tuntemattomia. Olin autolla, mutta käsissä hipelöitävissä oleva alkoholiton siideripullo nostatti heti omaa biletyshenkeä. Kummallista miten yksi ruskea muovipullo vaikuttaa niin paljon. Jos olisin hörppinyt vettä lasista, olisi oma meininki ollut taatusti ankeampi..! Muiden kanssa jutellessa oli ihanaa ja lohdullista huomata, että taidan edelleen olla se sama Elli kuin ennenkin. Sama, mutta vähän eri, äiti-Elli.

 

Suunnittelimme ystäväni kanssa, että tutustutamme huomenna jälkikasvumme festareihin. Kaisaniemessä järjestettävät Maailma kylässä -festivaalit vetävät meidät vieraikseen. Varsinkin aamupäivän PMMP:n keikka on nähtävä, mutta myös Don Johnson Big Band houkuttelisi. Toivottavasti jälkikasvumme pääsee heti festarifiilikseen ja osaavat nauttia ihmisvilinästä!

 

En ole osannut vaatia ihan omaa aikaa aikaisemmin. Siihen ei ole myöskään ollut järisyttävää tarvettakaan. Tuntuisi kuitenkin kummalliselta viedä lapsi vaikka mummolaan, tulla itsekseen kotiin ja olla tekemättä mitään. Tuntuu, että pitäisi olla joku syy, meno tai hyvät bileet, että lapsen voi hyvällä omallatunnolla viedä hoitoon. Hyvää syytä, menoa tai bileitä odotellessa!

Saumuri surraa sadepäivänä

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolle en ollut suunnitellut mitään menemisiä tai kenenkään tulemisia. Ainoat asiat, jotka kalenterissa lukivat olivat Teetu 60v. ja Hae maitoa. Enolle lähetettiin onnittelukortti kuvien kera maanantaina ja maitoakin muistettiin hakea. Olin ainoastaan suunnitellut lähteväni vaunulenkille, mahdollisesti myös moikkaamaan jokusen kilometrin päässä asuvia uusia tuttavuuksia, jotka tapasimme neuvolassa viime viikolla. Mutta mikä keli! Vettä on satanut ihan koko päivän eikä ole kauheasti tehnyt mieli lähteä maantielle lenkkeilemään. Bisan tilalta haettiin kyllä maitoa, sateessa, mutta ulkoiluhan on vain varustelukysymys! Tytär on nukkunut päiväunia sekä ulkona että sisällä, joten maidonhakureissu teki minulle ihan hyvää.

 

Ensimmäisten (ulko)päiväunien aikana sormet syyhysivät pitkästä aikaa taas saumurin ääreen. Pitkästä aikaa taitaa tällä kertaa tarkoittaa viikkoa tai kahta... Olin bongannut Lähiömutsin blogista aivan huipun pipo-ohjeen, jota oli päästävä kokeilemaan. Huipun ohjeesta teki sen nerokas reunasauma, jota ei opetettu edes saumurikaupassa, jossa kävin saumurikikkakurssinkin! Tai ainakin se on tehokkaasti jäänyt unohduksiin... Ohjeessa reuna taitettiin kerran nurjalle puolelle ja vielä kerran oikealle puolelle ja tadaa! Hieno siisti reuna ilman ompelukonetta ja kaksoisneulaa. (Linkin takaa löytyy hyvät kuvat ja paremmat ohjeet.)

 

Kehitin itse kikkaa vielä sen verran, että ompelin toisen pipon alareunan laakasaumalla. Saumasta tulee nimensä mukaan litteä, eikä täten paksu saumurisauma paina lapsen päätä. Seuraavaksi täytyy opetella kääntelemään reunoja jotenkin toisin, että sauman etu- ja takapuolet tulisivat toisinpäin. En itse asiassa edes tiedä kumpi kuuluu näkyä ja kumpi kuuluu nurjalle... Innostuin reunakikasta niin paljon, että käytin sitä myös legginsien lahkeisiin sekä vyötärösaumaan! Jes, ei enää ompelukoneelta toiselle hyppelyä. Tai no, koneet ovat vierekkäin, mutta joka tapauksessa...

 

Vaaleanpunaisessa pipossa laakasauma.

Tavallinen saumurisauma. Taitaa olla vielä levein ja jykevin simultaanitikki.

Laakasauma ulkopuolelta.

Laakasauma sisäpuolelta.

Kerroin aikaisemmin mummin tuomista Berliinin legginseistä. Niistä on tullut meidän torpassa ihan hitti! Olen ommellut alkuperäisistä Berliinin legginseistä piirretyillä kaavoilla nyt yhteensä kuudet housut! Oranssit valmistuivat tänään ja molemmat vaaleat joskus aikaisemmin. Niiden yksityiskohtia on kuvattu täällä. Oransseihin legginseihin en ommellut minkäänlaista kuminauhaa eikä lahkeisiin tullut rypytystä. Todelliset pikahousut!

 



Housujen vyötärösauma.

 

Tänään sain vihdoin ommeltua myös ystäväni Marin tilaamat ruokalaput. Hänen tyttärensä Vilja alkaa olla soseidenmaisteluiässä ja vaatteiden suojana on kätevää olla jotain. Ruokalappu koostuu trikookankaasta sekä PUL-kankaasta, joka ei päästä nesteitä vauvan paidalle. Lapun mallin kopioin joltain ulkosuomalaiselta nettisivulta, mutta siellä kankaana oli muistaakseni pelkkää epäkäytännöllistä puuvillaa.
 

 

 

 

 

 

 

 

 





Narujen solmimiseen on monta tyyliä, mutta tämä monimutkaisen näköinen
viritelmä on todellisuudessa kätevä ja pitävä!
Hihnat on vain viety vastapuolen käsilenkkien läpi.


 

Yhden version ruokalapusta tein pari kuukautta sitten jostain ulkoilukankaasta, johon muistaakseni liittyi PVC. Olisikohan ollut PVC-laminoitu kangas? Sekin toimi mainiosti, koska ei päästä nestettä läpi. Kankaalle ei suositella konepesua, joten vähän raffimpi käsittely kuin pelkkä hanan alla harjan kanssa huljuttelu on ruokalapuillekin välillä tarpeen... Kyseisestä lapusta ei taida olla kuvaa ja se on jo luovutettu eteenpäin. Samasta kankaasta tein myös monikäyttöisen vaipanvaihtoalusen esimerkiksi hoitolaukussa kannettavaksi sekä säilytyspussin kestovaipoille. Konepesudilemma on näissäkin! Säilytyspussi on kerran pesty ja se menetti heti ryhtinsä ja pinta on jo kummallinen... Eurokankaasta kyseistä PVC-mitä-lie-kangasta löytyi pakkatolkulla ja mitä ihanimmissa kuoseissa! Monet ovat tehneet niistä kuulemma esimerkiksi sadesuojia vaunuihin. Hintakin oli huokea, noin kympin metri.

 

Tämän postauksen kankaat ovat mitkä mistäkin. Voin kyllä kaivella muistini syövereitä, jos jota kuta joku tietty kangas kiinnostaa. Aivan ihana ompelupäivä takana! Sadekaan ei yhtään haitannut. Ja kuten on tapana sanoa, luonto tykkää!

Sattuu ja tapahtuu

Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista aihetta. Kirjoitettavaa on siitä, tästä ja tuosta. Ensimmäisenä ajattelin päivittää teille tyttären unitilannetta. Yöimetyksen lopettamisen jälkeen Inka nukkui yönsä loistavasti ainakin viikon. Nyt on lähes viikko mennyt niin, että likka herää yöllä itkemään, mutta tyyntyy pian sylissä hyssyttelemällä ja jatkaa uniaan omassa sängyssään. Seuraava herääminen onkin yleensä siinä puoli kuuden ja puoli seitsemän hujakoilla! Siihen aikaan aurinko jo paistaa täydeltä terältä ja likka tosissaan vaatii saada jo maitoa. Joskus käy hyvä tuuri ja tyttö nukahtaa vielä rinnalle (jess!?) ja minä saan jatkaa uniani.

 

Olen todella aamu-uninen ja aikaiset herätykset tuntuvat välillä todella raskailta. Usein kidutan itseäni menemällä pötköttelemään eteisen tai Inkan huoneen pehmeälle matolle samalla, kun Inka leikkii ja tassuttelee ympäriinsä. Vaikeinta on siihen aikaan aamuyöstä pitää silmiä auki, mutta heti kun nousen pystyyn niin olen aivan hereillä. Miksi sinne matolle pitää käydä pötköttelemään..?! Ja tosiaan, meillä on nykyään eteisessä ihana uusi harmaa matto ja Inkan huoneessa on samantapainen ruohonvihreä matto. Inka-raukka on joutunut hengailemaan kylmillä lattioilla ja nyt itsekin olen vasta innostunut olemaan enemmän lattian tasolla, koska on pehmeä ja lämmin matto alla...

 

Pehmeällä matolla on myös hyvä pyllähdellä! Inkan siis. Hänen lempitouhunsa taitaa olla tällä hetkellä se, että minä pötköttelen lattialla ja hän nousee minua vasten seisomaan. Hän riemastuu itsekin uudesta taidostaan ja innostuu päästämään toisen käden irti! Hän siis seisoo yhdellä kädellä! Lauantaina kävimme mummilassa ja siellä hän keksi nousta portaita vasten. Inka katseli yläkertaan päättäväisin mielin, mutta ei päässyt (vielä/onneksi) ensimmäiselle askelmalle. Polvi kyllä nousi siihen malliin, että kohta mennään!

 

Seisoskelutreeniä mummilassa.

 

 

 

Kävimme mummin ja ukin kanssa lauantaina Uutelassa järjestelyllä Aurinkokävelyllä. Aurinkoa ei varsinaisesti näkynyt, mutta kävelyä oli sopivasti. Hiekkapolun varrelta löytyi kaikenlaisia esittelykojuja ja alansa asiantuntijoita. Me keskityimme metrilakuun (namnam!) ja maisemien katseluun. Näissä samoissa maisemissa kävimme isännän kanssa kävelemässä viime elokuussa, jolloin olimme vielä kaksin...

 

 

Keinuminen taitaa olla yksi joka lapsen lempipuuhista. Meidänkin lapsi siitä nauttii kovasti. Kun keinumiseen yhdistää kukkuu-leikin, saa varmasti kikatuksen aikaiseksi. Mikä vilpitön riemu!

Mummilan pihalla.

 

Kun tapahtuu niin kai sitä välillä sattuukin. Laittelin tänään pyykkejä narulle ja tyttö tapansa mukaan auttoi äitiään. Hän nosteli märkiä pyykkejä korista ja seisoskeli sen laitaa vasten. Yhtäkkiä kävi humps vaan, kun tyttö olikin kellahtanut laidan yli koriin naama edellä! Parku oli karmaiseva! Ylähuulesta tuli hieman verta, hampaat taisivat osua siihen. Lohduttelun jälkeen huuhtelin suuta kylmällä vedellä ja pian neiti rauhoittuikin ja tahtoi rinnalle. Juominen sujui ongelmitta (samoin iltapuuron syönti), joten tuskinpa sen isompaa vahinkoa suuhun sattui. Molemmat säikähdimme todella!

Pottarintamalle kuuluu uutta. Inka on nyt kahdesti kakannut pottaan! Äiti on niiiiiin ylpeä! Eihän hän sinne itse hakeudu, mutta rupsuttelun jälkeen olen kiikuttanut hänet potalle toimittamaan asian loppuun. Joka päivä pottaan tutustumme ja pidämme sitä ystävänä. Täytyy myöntää, että ensimmäisestä kerrasta otin jopa kuvan, mutta valitettavasti jätän julkaisematta. Mutta toki näin tärkeä asia piti jakaa!

 

Lähipäivinä on taas touhuttu paljon. Takana on pari reissua pääkaupunkiin, lounastelua keskustassa, luuhailua ostoskeskuksessa, työhaastattelussa piipahtamista, jätskejä Espalla. Reissu naapuripitäjään Espooseen ihailemaan ystävän ihanaa kasvavaa vauvakumpua. Ystäviä lapsineen meillä ja pihalla. Ai että, kesä!